Terveyskeskuksen näkökulma diabeteksen hoidossa?

Diabeetikon flunssarokotuksen aikana annettu ruokavaliosuositus

Irma Seikkula

Kävin juuri ottamassa paikallisessa terveyskeskuksessa flunssarokotuksen. Näytin kuulemma nuorelta, joten terveydenhoitajan piti erikseen kysyä erityisryhmästatustani, joka ei näkynyt hänen tietokantaoikeuksillaan. Kerroin olevani diabeetikko. No, flunssa-piikki pistettiin.

Kysyttäessä kerroin, että diabetekseni todettiin 17-vuotiaana ja olen varmaankin joku ”ala tyypin tapaus” (LADA, MODY…), koska tarvitsen insuliinia, jos syön kovin paljon nopeita hiilihydraatteja. Kerroin olevan karppaaja ja näin päässyt eroon insuliinista. Tästäkös hoitaja innostui nuhtelemaan, että karppaus on heti lopetettava ja pitää pistää insuliinia oikea aikaisesti ja määrällisesti. Minulla siis on omaa insuliinituotantoa, mutta se ei tuntunut hoitajaa kiinnostavan. Karppaus tuntui olevan hänelle ammatillisesti ja henkilökohtaisesti punainen vaate.

Kerroin, että vuosi sitten lääkärini vaihtoi insuliinini Victoza suolistohormoniin, koska painoin 84 kg (pituus 168) eli olin lievästi ylipainoinen, mutta vyötärön ympärys oli yli 100 cm. Lisäksi tuntemukseni oli, että insuliini on minulle väärä lääke ja vaikeutti normaalipainoon pääsemistä.

En kuitenkaan ollut riittävän lihava saadakseni Victozaan Kela-korvausta. Tästä vääryydestä hoitajakin tuntui olevan samaa mieltä. Victoza suolistohormoni oli loistava. Laihduin muutamassa kuukaudessa useita kiloja ja seuraavalla puolivuotistarkastuksella sokeri-, verenpaine- ja kolesteroliarvoni olivat parantuneet huomattavasti. Oloni oli hyvä ja liikunnan ilo oli palannut hoikistumisen myötä. Samalla olin aloittanut karppauksen, joten en pysty sanomaan mikä osuus Victozalla oli.

Murehdin hoitajalle, että työttömänä Victoza-suolistohormoni kävi sen verran kalliiksi, että lopetin sen käytön. Rahatilanteeni vuoksi yritän pärjätä Kela-korvattavalla Diformiinilla (metformiinihydrokloridi) ja Janumetilla (metformiinihydrokloridi ja sitaglinptin) sekä karppauksen avulla. Hyvin on mennyt ainakin verenpaineen ja kolesterolin kohdalla. Pitkäaikaissokeri oli 6,5 – olisi saanut olla alle 6. (Olen herkutellut välillä jäätelöllä). Olen nyt normaalipainoinen ja terveysarvoni ovat siis hyvät. Vyötärön ympärys on 83 cm.

Kiinnostumatta ollenkaan, mitä karppaukseni tarkoittaa arjessa, hoitaja takertui heti mediassa olleisiin lööppeihin voin loppumisesta kaupoista karppaajien vuoksi. Lisäksi hän esitteli minulle näytteitä, miten suonilleni käy karpatessa. Vihjasi hän, että kohta kuolenkin sydänkohtaukseen. Amerikassakin karppaus on jo vanhanaikaista.

Kerroin, että en mielestäni käytä voita kovin paljon, sillä en syö viljoja eikä minulla ole mitään syötävää, jonka päälle voita voisin levittää. Voin käyttöni rajoittuu voi-oliiviöljy seoksessa paistamiseen. En syö kakkuja, pullia yms. Aluksi söin leikkeleitä ja juustoja viikoittain, mutta nyt ne maistuvat suussani liian suolaiselle, joten leikkeleetkin ovat jääneet pois.

Voi sitä hoitajan ruisleivän tuputtamista. Kerroin, että jos syön suosituksen mukaisen määrän ruisleipää, joudun palaamaan insuliini-pistoksiin. Se ei tuntunut hoitajaa huolestuttavan. Hän piirteli minulle paperille kaavioita, missä vaiheessa lyhytvaikutteista insuliinia pitää pistää, että se toimii. Kuuntelin hiljaa minulle itsestään selviä asioita.

Ainakin hoitajalla oli vahva asenne, että ruista pitää syödä, vaikka joutuu sen vuoksi piikittämään insuliinia. Sain sanottua, että nykyään viljattomana minulla ei ole mitään vatsaoireita. Minulla ei ole todettu myöskään keliakiaa. Silti ruisleipä ja viljat yleensä turvottavat ja tuovat ilmavaivoja sekä saavat suolistoni sekaisin. Tähän murheeseen en vastausta saanut. Insuliini ja ruis takaisin oli hoitajan mantra.

Hoitaja vetäisi laatikostaan jonkin jauhetuote-esitteen, jonka avulla hän suositteli minulle veteen sekoitettavaa tuotetta painonhallintaan. Sinänsä erikoista, sillä olen normaalipainoinen. Hoitaja kertoi itse syövänsä lounaalla suosittelemaansa jauhetta veteen sekoitettuna – eikä ole kuulema nälkä.

Itse en ollut nälästä hänelle valittanut, sillä syön kyllä kyllikseni, mikä karppaamisessa on helppoa pienilläkin ruokamäärillä. Koomista oli, että hoitajan oma vyötärön ympärys oli pelkän silmämääräisen arvion mukaan reippaasti yli 100 cm ja varmasti ylipainoa oli useita kiloja. Menin sanattomaksi. Oma vyötäröni on 83 cm eli 3 cm liikaa. Kuuntelin häntä kuitenkin diabeetikkona, joka ohjaa useita asiakkaitaan täällä maaseudulla tällä tavalla.

Hoitaja mainitsi kuin sivulauseessa vakuuttaakseen opiskelevansa työn ohella näitä asioita, mikä sai minut huolestumaan entisestään suomalasten diabeetikkojen hoitosuositusten tasosta. Tosin en tohtinut kysyä, missä hän opiskelee, sillä odotushuone oli täynnä pulleita diabeetikkoja ja vanhempia ihmisiä odottamassa flunssapiikkiään.

Minulla on nyt 50-vuotiaana vuosikymmenien kokemus omasta diabetekseni hoidosta ja karppaus on todella hyvä ruokavalio diabeteksen sekä yli- tai alipainon hoitoon. Se palauttaa normaalipainon ja tasaa verensokerit ja –paineen. Suolisto-oireetkin katosivat ja vuorokauteen tulee lisätunteja, kun ei jatkuvasti väsytä.

En ole käyttänyt Atkinsin dieettiä. En usko sen olevan ainakaan diabeetikon parhaaksi. En siis tiedä mitä ketoosi on arkielämän kokemuksena. Karppaukseen perehtymättömät tuntuvat ihastuvan median sensaatiolööppeihin voipulasta ja karppauksen olevan runsaasti lihaa ja voita sisältävää. Karppaus sisältää runsaasti vihanneksia, salaatteja, marjoja, pähkinöitä, siemeniä, maustamattomia maitotuotteita, kalaa, lihaa ja kanaa, marjoja, sieniä, kahvia, teetä, vettä.

Pahimmillaan luullaan karppaamisen olevan sama, kuin Atkinsin dieetti. Jopa lapsikarppaajat pitäisi ottaa huostaan.

Kerroin, että en tiedä ketään insuliinin käyttäjää, joka pitäisi insuliinia helppona hoitokeinona. Varsinkin ne, joiden haima ei enää tuota insuliinia ovat piikeistä riippuvaisia. Minäkin, joka en ole, hoitaja suositteli insuliinin takaisin ottamista ja kikkailua hunajan ja keksien syönnillä matalien verensokerien yllättäessä. Aivan kuin hoitaja saisi provisiopalkan lääkefirmalta insuliinin edistämisestä. Oma haluni on päästä elintavoilla lääkkeettömyyteen. Toistaiseksi en ole ollut niin onnekas.

Hoitajaa ei tuntunut kiinnostavan, että lautasellani on perunan, pastan ja riisin sijasta runsaasti salaattia, vihanneksia ja pähkinöitä sekä siemeniä, jos niitä on tarjolla. Kotonani on. Lihan, kalan tai kanan määrä on sama, kuin muillakin ”suositusten mukaan syöjillä”.

En laita salaattiini valmiskastikkeita, sillä niissä on yhtä paljon sokeria, kuin kaataisi limpsaa salaattiinsa, joten lorautan oliiviöljyä, yrttejä, suolattomia mausteita, pähkinöitä, jos saatavilla. Kesäkuumalla, jouduin lisäämään suolan käyttöä hieman.

Hedelmät korvaan pääsääntöisesti marjoilla, yritän syödä ne ilman sokeria. Tyrnin kanssa on ongelmia, mutta mustikka, puolukka ja jopa karpalo menee jo. Mansikka on jo herkku.

Joskus käyn ystävieni kanssa pizzalla ja syön pizzan päältä kaiken, mutta jätän vehnäletun syömättä. Tätä en uskaltanut hoitajalle mainita. Hoitaja olisi saarnannut lähestyvästä rasvamäärän aiheuttamasta kuolemastani uudelleen

Olen itsekin sitä sukupolvea, että lautaselle ei saa jättää. Anteeksi pizzayrittäjät, mutta venhäjauhopohjan syöminen tarkoittaa minulle insuliinia, jota en nyt halua. Olen käynyt tällaisella pizzalla noin pari kertaa vuodessa.

Hampurilaispaikat ovat jääneet, mutta silloin kun niissä kävin, asiakkaina oli runsaasti lapsiperheitä – ei kukaan mediassa vöyhkää, että nämä lapset pitäisi ottaa huostaan. Sen sijaan yksi median lööppi kertoi, että joku kauhean ajattelematon vanhempi pistää lapsensakin karppaamaan ja olikohan tässä juuri huostaanoton tarve.

Syön mielelläni pari munaa aamiaiseksi ja kolesteroliarvoni ovat suositusten mukaiset. Aluksi paistoin, mutta nyt vaihtelun vuoksi keitän. En kaipaa suolaa kanamunaani.

Maustamattomaan viiliin tai jogurttiin laitan seesamin siemeniä, pellavarouhetta, mantelirouhetta, kanelia tms. En käytä margariineja, ”beseleitä” tai laihistuotteita. Lopetin myös kevytlimpsat arjesta, mutta juon niitä, jos niitä on minulle kyläpaikassa varattu.

Muutenkin kylässä syön mitä tarjotaan, tulen vain usein aika kipeäksi useaksi päiväksi.

En kyllä yhtään ihmettele suomalaisten diabeetikkojen runsasta ylipainoa ja sen myötä verensokerin, -paineen ja kolesterolin ongelmavyyhtiä, jos tällainen ruisleipätuputusopastus ja dieetti-jauhopussiruuat diabeetikoille on mahdollistettu laajemminkin. Ei täällä maalla sodan jälkeinen, hoitohenkilökuntaa jumalasta seuraavana pitävä väki uskalla perunaa ja ruista pois jättää. He muistavat hyvin vielä sodan jälkeisen kriisiajan, kun kaikesta oli pula.

Nyt elämme aikaa, jolloin voi valita. Ihan turha syyllistää sillä, että kaikkialla ei ole ruokaa tarpeeksi. Aika vähän maalaismummo ja – pappa voi vaikuttaa maailman nälänhätään, mutta omaan terveyteen voi. Varsinkin maalla on vahvat asenteet perunaan ja viljaan hyvänä ravintona. Sen seurauksena maailmanlaajuinen lääketeollisuus kiittää suomalaistakin veronmaksajaa.

Laitan vielä tähän lopuksi mitä ymmärrän karppauksella eli mitä voi aivan loistavasti syödä myös lapset:

Terveelliseen karppaamiseen:

• Lihaa
• Kalaa
• Kanaa
• Munia
• Äyriäisiä yms. meren eläviä
• Salaatteja ja vihanneksia
• Juureksia (mutta enimmäkseen salaatteja ja vihanneksia)
• Pähkinöitä ja siemeniä
• Maustamattomia maitotuotteita (maito, piimä, voi, jogurtti, viili, rahka, smetana, ranskankerma…)
• Hyviä kylmäpuristettuja öljyjä (oliiviöljy)
• Marjoja
• Sieniä
• Mausteet, yrtit, kohtuullinen suola
• Vesi, kahvi, tee, sokeriton kaakao, sokerittomat mehut
• Kohtuullisesti alkoholia

Vältä näitä alla olevia aluksi kokonaan ja seuraa vaikutuksia. Tiedät sen itse olotilastasi, jos alla olevat ei sovi. Kokeile useita kuukausia ja ylläty:

• Sokeri (ruoko-, hedelmä-, hunaja, sakkaroosi, fruktoosi yms., valmiit salaattikastikkeet, tyypilliset ketsupit ja sinapit. Liköörit ja makeat viinit yms.)
• Viljat (myös ruis ja pasta-tuotteet)
• Peruna
• Riisi
• Hedelmät (marjoista saa kaikki hyvät vitamiinit ilman liiallista fruktoosia)
• Maissi

Huomaa, että hyvin monet ”snack-tuotteet” ja yleisesti lapsillekin tarjotut välipalat ovat pitkälle jalostettua perunaa, riisiä ja tai maissia suolalla ja tai sokerilla höystettynä. Näitä syötetään lapsille surutta.

Kiinnostaisi kuulla muidenkin diabeetikkojen mielipiteitä, ovatko he saavuttaneet hyviä sokeri-, verenpaine-, paino- yms. arvoja ym. ruokavaliolla?

Miten ne viljat teillä, joilla ei ole keliakiaa todettu. Oletteko kokeilleet pelkästään viljat pois, mutta peruna, riisi ja sokeri ovat jääneet?

Maaliskuussa 2012 olen karpannut yllä olevalla tavalla vuoden ja on ollut hyvä vuosi!
Vastaa lainauksen kanssa